Aika kuluu hirveätä vauhtia. Kaikkea mukavaa on tapahtunut tässä välissä.
Sain oman asunnon eli pääsin siis viimeinkin rasittavasta suhteesta eroon. Asuntoni on pieni yksiö, mutta aivan riittävä minulle. Onneksi on parveke. Tupaantuliaisia pitäisi viettää ensi viikolla.
Entinen kyllä soittelee melkein joka päivä perääni, mutta olen pysynyt lujana. Jos suhde ei toiminut aiemmin, niin mikä sen saisi muuttumaan. Varsinkin, kun mieheni mielestä suhteessa ei ollut vikaa. Olen nauttinut päivistä hirveästi ilman painolastia ja huonoa omaatuntoa. Mahtava tunne. Tietysti alussa oli hankalaa, tuntui todella oudolta nukkua yksin. Olin kuitenkin asunut miehen kanssa niin monta vuotta. Kaikkeen tottuu. :)

Miesrintamallakin menee hyvin, en tosin vieläkään ole uskaltautunut soittamaan Prinssilleni. Tuskin soitankaan, vaikka joinakin päivinä mieli tekisikin. En kuitenkaan halua hypätä heti uuteen suhteeseen, nyt on sinkkuelämän aika. Olen huomannut minuun kohdistuvaa kiinnostusta aika yllättävältä taholta, eräs pitkäaikainen tuttavani kertoi haluavansa viettää aikaa minun kanssa myös kahden (yleensä olemme isohkossa porukassaa). Lupasin lähteä hänen kanssa elokuviin jonain päivänä, en tosin halua tästä mitään pidempää.

Tässä nyt vähän uusia kuulumisia, koitan keritä kirjoittamaan lisää jossakin välissä.