Levoton olo. Tuntuu ettei mikään onnistu tänään. En todellakaan tahtoisi olla töissä, tahtoisin istua juttelemassa kaverini kanssa. Työpäivät ovat muutenkin kesällä hiljaisia ja tänään tuntuu vieläkin hiljaisemmalta. Kunpa voisi vaan lähteä kotiin ja unohtaa työt kokonaan.

Jotakin hyvää tässäkin päivässä on silti ollut. Aamulla tulin hyvälle tuulelle. Työmatkalla näin vanhan pariskunnan (molemmat varmaankin yli 70-vuotiaita) kävelemässä. Heillä oli ilmeisesti ollut pientä väittelyä jostakin asiasta. Herra kuitenkin pysäytti vaimonsa kesken kävelyn, otti kasvoista kiinni ja sanoi: "vaimo-kulta, sinä olit oikeassa" ja täräytti pusun keskelle suuta. Tuollaisen miehen minäkin itselleni tahdon. Sellaisen jonka kanssa voin kulkea vanhana mummona käsikädessä puistoissa ja rehellisesti sanoa, että tuota miestä olen koko ikäni rakastanut.

Minusta on hyvin tärkeää, että kumppaniinsa "rakastuu" joka päivä uudelleen. Vihaan sitä, kun suhde junnaa paikoillaan. Arki tulee kaikille joskus vastaan, mutta siitä pitää mielestäni myös ottaa ilo irti. Pitää keksiä asioita, joista toinen pitää ja palauttaa suhteen alkuaikoja mieleen. Tällöin arjestakin tulee yhtä juhlaa ja pienetkin asiat piristävät.

Nykyinen suhteeni on kaikkea muuta kuin mitä tahdon. Kaikki junnaa paikoillaan. Irtautuminen toisesta on kuitenkin hyvin hankalaa. Toisen on oppinut tuntemaan hyvin ja monet asiat mutkistuvat ajan kuluessa. Olenkin nyt päättänyt odottaa vielä hetken ja katsoa mitä tapahtuu. Varmaa kuitenkin on, että tulen muuttamaan omaan asuntoon. Ennemmin tai myöhemmin. Siitä on niin monta vuotta, kun olen viimeksi viettänyt sinkkuelämää ja ajatus on todella kiehtova.

Unelmieni prinssiä en ole vielä onnistunut uudelleen löytämään. Yritys on kuitenkin kova. Näin hänestä unta viime yönä. Kasvot palautuivat kirkkaina mieleeni. Miten toiseen voi ihastua niin kovasti muutaman tunnin juttelun jälkeen. Miten vaikeaa on unohtaa. Ja ennen kaikkea miten ihminen voi olla niin tyhmä, että jättää puhelinnumeron pyytämättä. Ehkä ihminen ihastuu kuitenkin kuvitelmaan, tiedän että tuo mystinen prinssi voi hyvinkin olla täysi kusipää. Ajatuksissa hän on täydellinen. Kunpa voisin ottaa asiasta selvää, kunpa löytäisin hänet uudelleen. Toista tilaisuutta en jättäisi käyttämättä. En todellakaan. Yksi melko varma vaihtoehto löytää hänet, olisi soittaa hänen työpaikalleen. Se vaikuttaa minusta kuitenkin aivan liian epätoivoiselta idealta. Pitää katsoa vielä hetken aikaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.