17.01.2007 - 15:19
On kulunut aivan luvattoman kauan, kun olen viimeksi avannut sanaisen arkkuni (vai pitäisikö sanoa kirjallisen).
Uusi elämä on maistunut, olen onnellisempi kuin moneen vuoteen. Miten hyvä ihmisen onkaan olla yksin. Välillä tietysti on kaipuu toisen lähelle, mutta sitä varten ei onneksi tarvi myrskyisiä seurustelusuhteita. Yksin nukkuminen on kaikesta vaikeinta. Onneksi minulla on hyvin läheinen miespuoleinen ystävä, joka on ollut vieressäni kun pahimmat hetket. Miten hyvältä tuntuukaan nukkua toisen vieressä ilman mitään velvotteita.
Viimeksi taisin kertoakin tuttavastani, joka osoitti kiinnostusta minua kohtaan. Kävimme elokuvissa ja totesin, että hänestä ei minulle tule ikinä mitään ystävää lähempää (toki ystävä on kovin läheinen). Miten ihminen voikaan muuttua niin erilaiseksi, kun olimme kaksin. Hän osottautui hirveän ujoksi (en tiennyt tätä vaikka ollemmekin tunteneet toisemme jo vuosia). Vihaan muutenkin ujoja miehiä (tai vihata on vähän turhan vahvasti sanottu). En vain jotenkin osaa olla sellaisen miehen seurassa, tunnen heti oloni hirveän vaivautuneeksi. Ilta saatiin kuitenkin päätökseen ja sanoin miehelle, etten halua enempää kuin jatkaa ystävyyttämme. Huomasin toki pienen pettymyksen miehen silmissä, mutta olen päättänyt etten tee asioita vain muiden mieliksi. Ainakaan tunteisiin liittyviä päätöksiä.
Olen käynyt kavereiden kanssa nyt usein baareissa, kun se on mahdollista. Miehet ovat osoittaneet kiinnostusta ja paria potentiaalisen oloista miestä olen käynyt baari-illan jälkeenkin tapaamassa. Edelleenkin olen kyllä sitä mieltä, etten aio hetkeen aikaan mitään vakavaa suhdetta aloittaa.
Toivottavasti muistan päivittää tätä nyt ahkerammin, kun sain ostettua uuden tietokoneen. :)
04.10.2006 - 13:47
Aika kuluu hirveätä vauhtia. Kaikkea mukavaa on tapahtunut tässä välissä.
Sain oman asunnon eli pääsin siis viimeinkin rasittavasta suhteesta eroon. Asuntoni on pieni yksiö, mutta aivan riittävä minulle. Onneksi on parveke. Tupaantuliaisia pitäisi viettää ensi viikolla.
Entinen kyllä soittelee melkein joka päivä perääni, mutta olen pysynyt lujana. Jos suhde ei toiminut aiemmin, niin mikä sen saisi muuttumaan. Varsinkin, kun mieheni mielestä suhteessa ei ollut vikaa. Olen nauttinut päivistä hirveästi ilman painolastia ja huonoa omaatuntoa. Mahtava tunne. Tietysti alussa oli hankalaa, tuntui todella oudolta nukkua yksin. Olin kuitenkin asunut miehen kanssa niin monta vuotta. Kaikkeen tottuu. :)
Miesrintamallakin menee hyvin, en tosin vieläkään ole uskaltautunut soittamaan Prinssilleni. Tuskin soitankaan, vaikka joinakin päivinä mieli tekisikin. En kuitenkaan halua hypätä heti uuteen suhteeseen, nyt on sinkkuelämän aika. Olen huomannut minuun kohdistuvaa kiinnostusta aika yllättävältä taholta, eräs pitkäaikainen tuttavani kertoi haluavansa viettää aikaa minun kanssa myös kahden (yleensä olemme isohkossa porukassaa). Lupasin lähteä hänen kanssa elokuviin jonain päivänä, en tosin halua tästä mitään pidempää.
Tässä nyt vähän uusia kuulumisia, koitan keritä kirjoittamaan lisää jossakin välissä.
24.08.2006 - 10:50
Viime kirjoituksesta on vierähtänyt tovi aikaa. Vietin rauhallisen kesäloman YKSIN tuttavani mökillä. Miten onkaan mukavaa saada miettiä asioita luonnon hiljaisuudessa ilman kaupungin hälyä.
Ennen mökille lähtöä juttelin mieheni kanssa suhteestamme, hänestä suhteessa ei ole mitään vikaa. Todella huolestuttavaa. Hän kovasti vastusteli lähtöäni mökille yli kuukaudeksi. Ei olisi halunnut olla erossa niin kauaa. Sain sanottua hänelle mikä mieltäni painaa. Ei mitään reaktiota, hän sanoo että kuvittelen kaikki ongelmat. Voitteko uskoa?
Mökkireissu oli aivan ihastuttava. Oppii arvostamaan elämää kaupungissa ja kaikkia nykyaikaisuuksia kuten tietokonetta. Miten onkaan mukavaa rentoutua kunnolla, istua järvenrannalla mato-ongella ja kuunnella lintujen laulua. Toki on pakko myöntää, että olisi ollut ihana istua Prinssin kainalossa ukkosen yllättäessä.
Mä en nyt oikein tiedä mitä mun pitäis miehen kanssa tehdä. Juttelu ei auta, mikään ei muutu. Laitoin asuntohakemuksen vetämään ja ajattelin ottaa ensimmäisen hyvän asunnon. Vaikeaa tulee olemaan sen tiedän, mutta en voi pilata loppuelämääni roikkumalla suhteessa joka ei ole sellainen kuin haluan. On elämä hankalaa. Alussa kaikki oli niin hyvin. Onneksi emme ole kerinneet menemään naimisiin vaikka siitäkin joskus on ollut puhetta. Ei tosin enää pitkään aikaan. Ehkä tämä tästä vielä rupee luistamaan.
Lomalta palatessani sähköpostissani odotti myös todella ihan viesti. Sain tietää Prinssin nimen ja puhelinnumeron. Nyt mietin, että uskallanko ottaa yhteyttä. Onko se liian epätoivoista? Muistaako hän enää minua? En suinkaan ajatellut hypätä suoraan uuteen suhteeseen, mutta mikä olisikaan hienompaa kuin alottaa sinkkuelämä treffeillä. :) Sinkkuelämäänkin on tosin vielä aikaa, nyt odotan sitä asuntoa.
20.07.2006 - 10:21
Taas uusi päivä. Tuntuu, että päivät menee hirveätä vauhtia. Mitään en ole saanut tämänkään viikon aika aikaiseksi. Hommat kasaantuu niskaan. Ei hyvä. Ajatukset on aivan sekaisin. Näen ihan hassuja unia. Välillä unet on niin todentuntuisia, etten haluaisi herätä. Tuntuu, että unissa kaikki on paremmin.
Viime yönä näin unta eräästä miehestä, jonka kanssa vietin yön muutama viikko sitten. Uni oli todella sekava. Myös kadoksissa oleva prinssi esiintyi unessa. Minusta olisi hauska kirjoittaa kaikki unet ylös, mutta se vaatisi sitä, että ne kirjoittaa heti herättyään. En minä ikinä muista tehdä sitä ja tähän aikaan päivästä on jo liian myöhäistä. Unia ei muista enää niin selkeästi, vain pieniä häivähdyksiä ja tunteet. Unien tunteet muistan yleensä todella pitkään ja joku tietty tunne saattaa tuoda mieleen jonkun kadoksissa olevan unen. Outoa. :)
Tuo unessani esiintynyt toinen mies on myös pyörinyt tämän aamun mielessäni. Olen tuntenut hänet jo pitkän aikaa, mutta tuntuu että tuo yksi yö muutti suhtautumistani häneen todella paljon. Minulla oli hänestä todella pinnallinen kuva. Hän on kuitenkin hyvin lämmin ja mukava ihminen. Miten ihanaa onkaan maata toisen vieressä ja jutella ja nukahtaa toisen kainaloon. Tätä en olisi kyllä ikinä uskonut kokevani tuon miehen kanssa. Kesän jälkeen näen hänet taas, saa nähdä miten hän suhtautuu minuun.
Operaatio "eroa miehestäsi" ei ole edennyt mihinkään. Tänään ajattelin ottaa asian puheeksi, ei vielä mitään radikaalia, mutta ainakin puhetta asiasta. Minä tahdon tietää mitä mieheni päässä liikkuu, viime keskustelusta on todella pitkä aika. Onhan tietty pinnallista jutustelua, mutta minusta tuntuu, että minulla ei ole mitään tietoa mieheni tämän hetken tunteista. Meistä on tullut toisillemme vaan tapa. Se on pelottavaa, että suhde on päässyt siihen vaiheeseen. Arkikin vielä menettelee, mutta tapa kuulostaa jo hurjalta.
Myöskin operaatio "etsi prinssisi" on kesken. Tuntuu, että kukaan ei tunne kyseistä herraa. Olenkohan kuitenkin kuvitellut koko asian? Kaverini tosin oli mukana ja hän vaihtoi myös muutaman sanan tuon herran kanssa. Tottahan on, että herra ei välttämättä olisikaan yhtään kiinnostunut minusta, jos hänet löytäisin. Siltä hän ei kyllä tavatessamme vaikuttanut. Miksei hän sitten pyytänyt minun puhelinnumeroa? Kaikki kävi niin nopeasti, hänen piti mennä katsomaan kavereitaan ja hän pyysi minun tulla heti perässä. En minä voinut kaveriani jättää ja siinä vaiheessa kaverini halusi välttämättä lähteä kotiin. Olen miettinyt asiaa ja jos saisin elää tuon illan uudelleen, niin kaverin suuttumus olisi pieni hinta siitä, jos vain saisin jutella enemmän tuon prinssin kanssa. Enpä tullut asiaa sillon miettineeksi ja nyt harmittaa. Jos hän todella oli minun unelmieni mies, niin uskon että tulen törmäämään häneen uudelleen.
19.07.2006 - 11:03
Levoton olo. Tuntuu ettei mikään onnistu tänään. En todellakaan tahtoisi olla töissä, tahtoisin istua juttelemassa kaverini kanssa. Työpäivät ovat muutenkin kesällä hiljaisia ja tänään tuntuu vieläkin hiljaisemmalta. Kunpa voisi vaan lähteä kotiin ja unohtaa työt kokonaan.
Jotakin hyvää tässäkin päivässä on silti ollut. Aamulla tulin hyvälle tuulelle. Työmatkalla näin vanhan pariskunnan (molemmat varmaankin yli 70-vuotiaita) kävelemässä. Heillä oli ilmeisesti ollut pientä väittelyä jostakin asiasta. Herra kuitenkin pysäytti vaimonsa kesken kävelyn, otti kasvoista kiinni ja sanoi: "vaimo-kulta, sinä olit oikeassa" ja täräytti pusun keskelle suuta. Tuollaisen miehen minäkin itselleni tahdon. Sellaisen jonka kanssa voin kulkea vanhana mummona käsikädessä puistoissa ja rehellisesti sanoa, että tuota miestä olen koko ikäni rakastanut.
Minusta on hyvin tärkeää, että kumppaniinsa "rakastuu" joka päivä uudelleen. Vihaan sitä, kun suhde junnaa paikoillaan. Arki tulee kaikille joskus vastaan, mutta siitä pitää mielestäni myös ottaa ilo irti. Pitää keksiä asioita, joista toinen pitää ja palauttaa suhteen alkuaikoja mieleen. Tällöin arjestakin tulee yhtä juhlaa ja pienetkin asiat piristävät.
Nykyinen suhteeni on kaikkea muuta kuin mitä tahdon. Kaikki junnaa paikoillaan. Irtautuminen toisesta on kuitenkin hyvin hankalaa. Toisen on oppinut tuntemaan hyvin ja monet asiat mutkistuvat ajan kuluessa. Olenkin nyt päättänyt odottaa vielä hetken ja katsoa mitä tapahtuu. Varmaa kuitenkin on, että tulen muuttamaan omaan asuntoon. Ennemmin tai myöhemmin. Siitä on niin monta vuotta, kun olen viimeksi viettänyt sinkkuelämää ja ajatus on todella kiehtova.
Unelmieni prinssiä en ole vielä onnistunut uudelleen löytämään. Yritys on kuitenkin kova. Näin hänestä unta viime yönä. Kasvot palautuivat kirkkaina mieleeni. Miten toiseen voi ihastua niin kovasti muutaman tunnin juttelun jälkeen. Miten vaikeaa on unohtaa. Ja ennen kaikkea miten ihminen voi olla niin tyhmä, että jättää puhelinnumeron pyytämättä. Ehkä ihminen ihastuu kuitenkin kuvitelmaan, tiedän että tuo mystinen prinssi voi hyvinkin olla täysi kusipää. Ajatuksissa hän on täydellinen. Kunpa voisin ottaa asiasta selvää, kunpa löytäisin hänet uudelleen. Toista tilaisuutta en jättäisi käyttämättä. En todellakaan. Yksi melko varma vaihtoehto löytää hänet, olisi soittaa hänen työpaikalleen. Se vaikuttaa minusta kuitenkin aivan liian epätoivoiselta idealta. Pitää katsoa vielä hetken aikaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
18.07.2006 - 09:12
Hello world!
On se aina niin siistiä, kun saa ensimmäisen tekstin ruudulle.
Tämä on nyt sitten se kuuluisa ensimmäinen kirjoitus. Nyt kyllä jännittää.
Se siitä, eiköhän siirrytä asiaan.
Mä seurustelen ja mies ei ole minun unelmieni mies, kaukana siitä. Tarvitsisi selvitellä jatkoa, mutta tuntuu että sitä on niin tottunut jo toiseen ja toisen seuraan. Luopuminen ei ole helppoa. Tiedän silti, että loppuelämäämme emme tule yhdessä viettämään. Tässä olisi nyt kuitenkin tarkoituksena selvitellä ajatuksia ja hyvin todennäköisesti alkaa etsimään asuntoa.
Mä olen aina kuvitellut, että unelmien miehet on pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Pelkkiä haaveita ja kuvitelmia. Mä en ikinä olisi voinut kuvitella, että mä jonakin päivänä törmään mieheen, joka on kuin suoraan mun kuvitelmista. Se oli niin epätodellinen fiilis. Ulkoiselta olemukseltaan herra oli mun mielestä täydellinen ja myös sanoin sen hänelle. Ajatuksiltaan samanlainen kuin minä. Ei tämä ei ole mielikuvitusta, tämä kaikki tapahtui minulle viime viikon lauantaina. En nähnyt unta, en kuvitellut asiaa. Kaveri todisti tämän.
Nyt mä en saa herraa mielestäni. Ne silmät joihin voisi hukkua ikuisuudeksi, pehmeät huulet joita vois suudella loputtomiin, hymy joka valaisee joka paikan. Aivan mahtavaa. Mutta.. Miksi elämässä pitää aina olla muttia? Miten voikaan olla niin hölmö, että päästää toisen menemään? Miksi täytyy olla niin hölmö, ettei tajua pyytää puhelinnumeroa? Se käski tulla perässä, miksi kaveri sai yllytettyä lähtemään kotiin? Tai tuohon tiedän vastauksen, jos olisin kaverin jättänyt yksin, en olisi koskaan saanut sitä anteeksi. Kaveri oli kovin kiinnostunut samasta miehestä, mutta mies ei kiinnostunutkaan kaveristani vaan minusta. Miksi elämän pitää olla niin hankalaa? Miten löydän uudelleen tuon unelmieni prinssin? En kuitenkaan halua vaikuttaa liian epätoivoiselta.
Päässä pyörii miljoonia kysymyksiä. Miten? Miksi? Mitä jos?
Toisaalta jossittelu on aivan turhaa, ei sillä saa aikaan muuta kuin huonon mielen. Yritän kyllä tehdä kaikkeni, että saisin vastauksia. Varsinkin "mitä jos" alkuisiin.
Mä jatkan unelmointia ja etsintää. Ehkä vielä joskus mä voin näyttää tämän tekstin minun prinssilleni. :)
Ensimmäinen merkintä loppuu tähän
|
Kirjoittaja
Kirjoitusta elämästäni
Tilaajia 16 :)
Jättäkää ihmeessä kommentteja
|
![]](http://vuodatus.net/images/templates/red/top-right.png)
